Mielensäpahoittaja tuo Kaarinaan iloisia aikoja

Kaarina Teatteri - Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja 

Arvostelu

Kaarina Teatterin ohjelmistossa on syksyllä 2016 Tuomas Kyrön kirjaan pohjautuva Mielensäpahoittaja, joka kertoo vanhan miehen päättäväisyydestä omaa elämäänsä, ja kuolemaansa kohtaan. Ohjaaja Tom Petäjä on hyvien näyttelijävalintojen myötä onnistunut vangitsemaan näytelmään sekä usein esillä olleen komedian, että draaman, joka usein Mielensäpahoittajasta puhuttaessa jää komedian roolia kantavan tekstin varjoon.

Mielensäpahoittaja voisi olla miltei kuka tahansa suomalainen mies. Hiljainen mörökölli, joka puhuu vähän ja silloinkin vain pelkkää asiaa. Hänen mielestään ihmisen tulee tehdä itse oma elämänsä, kasvattaa perunat, ja siinä sivussa lapset ja pärjätä omillaan. Mitä sitä muita ihmisiä vaivaamaan omilla ongelmillaan. Hannu Pajunen tekee oivan roolityön pääosassa, hän on olemukseltaan kuin luotu tekemään roolia. Olemukseltaan sympaattinen hahmo saa aikaan tahatonta nauruhermojen kutkuttamista, tiedä häntä saako se ihmisessä aikaan samaistumisen tunnetta haetaanko samaistuttavia piirteitä ystävistä vai sukulaisista. Tarinan edetessä alkaa huomaamaan, kuinka aiemmin jyrkästi muutosta vastustanut hahmo alkaa totuttautua siihen, että maailma muuttuu ja ihmisten pitää muuttua sen mukana.

Mielensäpahoittajan poika (Mikko Jäästö) antaa katsojan ymmärtää olevansa täysin isänsä vastakohta, vaikka hahmoissa on yhtäläisyyksiä, joita ei välttämättä tule ajatelleeksi esityksen aikana. Ei pelkästään vaatetus, ruutupaita ja mokkatakki, vaan myös eleet ovat toisiaan myötäileviä. Mikäli Petäjä on tämän saanut ohjaamalla ohjattua on hän tehnyt loistavaa työtä.
Alusta luulisi, että poika on hissukka, joka on elänyt isänsä varjossa koko ikänsä ja kun miniä (Mari Backman) astuu kuvaan, käsitys voimistuu entisestään, mutta tarinan edetessä paljastuu pojalta myös oma tahto ja päättäväisyys omaa elämäänsä kohtaan. Ehkei niin vahvana kuin isällään, mutta tätä kasvutarinaa on oivaa seurata näytelmän aikana.

Keskeisten hahmojen lisäksi näytelmässä on monia värikkäitä sivuhahmoja, jotka tuovat oman lisäpotkunsa juoneen. Toni Rautio, Helena Virtanen, Elina Toivanen ja Risto Nurmio rikkovat sivuhahmoina jäätä lisäämällä huumoria, milloin hoitohenkilökuntana, milloin hoidettavina. Jokaisella heistä on oma tarkoituksensa myös Mielensäpahoittajan kannalta, erityisesti Toivasen rooli hotellin vastaanottovirkailijana ja Virtasen rooli kirkkoherrana saavat Mielensäpahoittajan ajattelemaan uudistuksia toiselta kannalta, ehkä jopa lievää innostusta on havaittavissa.
Erica Selin on sivuhahmoista ehkä suurimmassa roolissa esittäen Mielensäpahoittajan palvelukodissa asuvaa vaimoa. Selin tekee koskettavan roolityön, joka saa katsojan milloin hymyilemään myötätuntoisesti, milloin pyyhkäisemään kyyneltä silmäkulmastaan.

Kokonaisuutena Mielensäpahoittaja on laadukas koskettava draama, jonka monisävyisestä hahmorepertuaarista jokainen katsoja löytää samaistuttavan hahmon. Kaarina Teatterin lavastukset ovat toimivat ja hienosti toteutetut, sekä vaihdot helponnäköiset, mikä saa katsojan hämmästelemään tilanteen soljuvuutta.
Vaikkei sitä ensimmäisenä ajattelisikaan, saa näytelmä katsojan pohtimaan omaa itseään ja sitä, keskittyykö ehkä itse liikaa toisten elämään, eikä ajattele omaansa tarpeeksi. Näytelmä on suunnattu aikuisille, mutta myös nuorille on huumorinsa, joka uppoaa kuin kuuma veitsi voihin.

30.10 2016

Lotta